Ohjaajana luontokerhossa
Minähän se olen
"luonto on osa minua ja minä osa luontoa"
Lapsena Hämeenlinnassa vietin paljon aikaa metsässä leikkien ja seikkaillen. Rakastin lipua kanootilla pienellä mökkijärvellä Pirkkalassa vaikka tuntikausia luontoa tarkkaillen. Kirjojen lukeminen oli parasta.
Isä opetti tuntemaan ja tarkkailemaan lintuja. Västäräkki oli yksi meidän molempien lemppareista tuolloin. Seurasimme raajarikkoa västäräkkiä Hämeenlinnan Kipinäniemen rannassa. Annoimme sille nimen Anna.
Tykkäsin kukista, kivistä ja kaikesta mahdollisesta luonnssa. Vein kukkakimppuja äidilleni. Luonnonmateriaaleista tein leikkiruoka-annoksia. Lahoava kuituinen puupala oli tietenkin lihaa, todellista herkullista nyhtöä. Metsän pohjaa kaivellessani sain tietämättäni luonnon rikkaat mikrobit iholleni. Sisiliskot kävelivät mielellään kädelläni lämmittelemässä. Onnistuu vieläkin. Joskus minulla oli lasipurkissa lemmikkinä hevostallin lantakasasta poimittu sittisontiainen. Ruununmyllyn ratsastuskoulun hevoset olivat lähellä sydäntäni ja viihdyin useamman vuoden tallityttönä niitä hoidellen.
Pikkutyttönä löysin liito-oravan pesän ja näinkin liito-oravan kotini lähellä. Etsin paperisesta puhelinluettelosta ehkäpä ympäristökeskuksen numeron, jos muistan oikein ja soitin sinne entisajan pöytänäppäinpuhelimella ihan itse. Halusin osallistua luonnonsuojeluun. 😀
Koulussa osallistuin tietenkin luontokerhoon. Kävimme kivoilla retkillä: sääksen pesää tarkkailemassa ja tähtitornissa mm. Koulun kasviota tein mielelläni. Nykyään jatkan iNaturalist -sovelluksella lajien keräilyä ja tunnistamista.
Partiossa olin Hämeenlinnan Liekkitytöissä jonkun vuoden. "Kerran partiolainen, aina partiolainen." 🙂
Itseäni pienempiä aloin hoitaa yhdeksän vuotiaana. Sain leikittää tuttujen lapsia.
Nuoruuden vuosina tienasin MLL-hoitajana Hämeenlinnassa.
Suoritin laborantin tutkinnon. Hämeenlinna ympäristölaboratorio ja Oulun yliopiston Biologian laboratorio jäivät kiehtovina ja inspiroivina mieleeni harjoittelujaksoilta.
Oli omien lasten vuoro. Luontoon tutustumisen uusi kausi avautui sen myötä. Limingan linnut tulivat yhä tutummiksi ja niiden seuraamisesta tuli polttoaine, jonka avulla oli kiva lähteä lasten kanssa ulkoilemaan vuosi vuoden perään.
Sain mahdollisuuden työskennellä Liminganlahden luontokeskuksella 2018-2019 ravintolan ja hotellin työtehtävissä sekä Metsähallituksen oppaiden apulaisena. Tuon vuoden jälkeen sain tilaisuuden testata koulunkäynninohjaajan työtä Tupoksessa. Nyt seitsemättä vuotta ohjaan lapsia kouluilla, Liminganlahden koululla viidettä vuotta.
Vuoden 2024 keväällä sain jälleen mahdollisuuden palata töihin unelmapaikkaan Liminganlahden luontokeskukselle. Toimin sen kesän Metsähallituksen oppaana.
Toimin koulunkäynninohjaajan työn lisäksi HaLi-lintukerhon ohjaajana jo toista vuotta.
Luonnon ja lasten tuntemus ovat vahvuuksiani ja siksi haluan tarjota lapsille luontokerhoja minulle tärkeässä Liminganlahden luontokeskuksessa.